Jeri tuli sukuun

Meijä pojakoltiaine ja miniä hankki semmose koiruure, jonka nimeks tuli Jeri.

Hän on labukka ja tosi ilone ja energine kaveri. Jeri kasvaa huimaa vauhtii ja näyttää joka kerta erinäköselt ko hänt näkkee.

 Meijä Saniliini ei kyl ol yht ihastunu tähä Jerminaattorii ko me muut. 

Varsinkaa jos Jeri tulee liia liki puhumattakaa et hän koskee Sani tassui...

Jopa piänet rähähryksetki meijä neiti päästää jos ollaa liia tuttavallisii.

Toisaalt Jeri o pentu ja innostunu mut meijä vanharouva o jo tottunu semmosee rauhallisempaa mennoo ettei ol ihme, vaikkei rouva olekkaa yht innoisas ko tää pikkune (pikkune muka, korkeempi jo ko meijä vanhapiika).

Jeri kans saa kyl ol tarkkan ko hän syä melkei kaikki mitä eressäs näkkee. Viikkoje jälkee hän just oksensi pualikkaa sukkaa (mahtaako toinepuali ol viäl vattas) ja kauhee karvapallo.

Vähä kaikki kelpaa: suulline eukamenttooleit, pual pakettii pekonii puhumattakaa niist jokka ei ol eres tarkotettu syätäväks.
Ilmankos vatta ei iha kaikist "herkuist" tykää ;)

Näis kuvis Jeri o viäl piäni, mut kyl nyt o jo korkeuttaki aika paljo.
Näis kuvis näkkee mitä meijä Sani harrastaa: ruua ja herkkupalojo orottelluu.

Unisiepparit

En muist kuikauvva mää ole suunnitellu tekeväni unisiappari. Ensteks ajatteli laittaa renkaa keskel anopi tekemä/tekemii pitsiliinoi. Sit katteli askartelukaupas jo renkaitakki, mutten ollu mitannu kui isot tarttis ostaa.

Sit muisti et o semmone puukehikko, misä o kaks renkast sisäkkäi ja jonka kans tehrää semmosii ristipistotöit ja muit.

No. Kumminki sit jokuehtoo rupesi kokeilee niihi kehikkoihi virkkaust ja kyl se sit jotenki suju.

Toisee laitoi turkoosivärist lankaa ja toisee pinkkii lankaa.

Turkoosii tei "hämähäkiverkkoo" samast lankast ja pinkkii laitoinki semmost vanhaa "syränrautalankaa" verkoks. Ja sit tiätty viriti vähä sulkiiki (joit mää muute keräile lintuinfluenssast hualimati).

Ei niist ny mittää intiaanie tekemii tullu, mut mummunkullat tykkäs niist. Nää unisiapparit viä kaikki heijä pahat unet pois.

Poikase siappari keskel tuli kaks kulkust ja nyte ko kato tota tyttöse siapparii ni huamaa et noi lankat, jokka roikkuu, o liia pitkät. 

Laiska töitäs luettellee

oli meijä äitil tapan sannoo. Ja sillo harvo ko mää tee jottai hyäryllist, ni mun o pakko laittaa se jopa plokiini. 

Ole ainaki vuare suunnittellu makkaiveri tekemä lasivitriini "siivoomist", mutko se o olevinas niikauhee homma, et se o vaa jääny.

Sit eile sai vihro ja viime se "tyä" tehtyy.

Kaappi ja lasit kiilsi nii hianosti, et pakko oli ottaa usseempi kuva. 

Olkaapa hyvä:

Noist laseist käytetää vaa murto-ossaa, mutten voi niist luapuu. Mukulakkaa ei halluu eres ommii kuahulasejas huusholleisiis, joten....

Musta Mimmi

22.1.2016

Täsä o meijä ihana ja kilti Sani viralline kymmenvuotiskuva.

Onneks olkoo meijä rakkaal karvakuanol <3

Haamuko

Tää kuva olis ehkä kumminki sopinu halloweenipäivityksee.

Sain synttärilahjaa suklaanaamoit kakaroiltani ja näi nätti minust sit tuli

Itseasias taira ollakki paremma näköne tää "naamari" kans. Ei meinaa nävy rypyt ;)

sani, SANI, S A N I

Näis kuvis Sani "suurenee" vähä niinko oikeestiki. Viimise vuare aikan hänel o tullu aika paljo lisäkiloi (niinko emännälleenki).

Jouluu, jouluu, jouluu

Jouluna ja sen jälkeen