Meijä pojakoltiaine ja miniä hankki semmose koiruure, jonka nimeks tuli Jeri.
Hän on labukka ja tosi ilone ja energine kaveri. Jeri kasvaa huimaa vauhtii ja näyttää joka kerta erinäköselt ko hänt näkkee.
Meijä Saniliini ei kyl ol yht ihastunu tähä Jerminaattorii ko me muut.
Varsinkaa jos Jeri tulee liia liki puhumattakaa et hän koskee Sani tassui...
Jopa piänet rähähryksetki meijä neiti päästää jos ollaa liia tuttavallisii.
Toisaalt Jeri o pentu ja innostunu mut meijä vanharouva o jo tottunu semmosee rauhallisempaa mennoo ettei ol ihme, vaikkei rouva olekkaa yht innoisas ko tää pikkune (pikkune muka, korkeempi jo ko meijä vanhapiika).
Jeri kans saa kyl ol tarkkan ko hän syä melkei kaikki mitä eressäs näkkee. Viikkoje jälkee hän just oksensi pualikkaa sukkaa (mahtaako toinepuali ol viäl vattas) ja kauhee karvapallo.
Vähä kaikki kelpaa: suulline eukamenttooleit, pual pakettii pekonii puhumattakaa niist jokka ei ol eres tarkotettu syätäväks.
Ilmankos vatta ei iha kaikist "herkuist" tykää ;)
Ilmankos vatta ei iha kaikist "herkuist" tykää ;)
Näis kuvis näkkee mitä meijä Sani harrastaa: ruua ja herkkupalojo orottelluu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti